Raportti Viitasaaren mökkireissusta

Nyt siitä reissusta on kulunut tovi ja on hyvä muistella onnistunutta tapahtumaa! Seuraa story allekirjoittaneen näkökulmasta, enjoy the ride!

Perjantai aamu oli Varkaudessa aurinkoinen. Jotenkin kummasti sitä ihminen onnistuu aina itselleen tekemään kiireen ja aamu meni melkoiseksi säätämiseksi. Lopulta saatiin sovittua kissen hoitokuviot mamman kanssa ja pääsin matkaan. Auton pakkaus oli mitä erikoisin rikkinäisen apukuljettajanoven lukkolaitteen takia, mutta olen aika haka Tetriksessä niin helppo homma! Tankki täyteen ja nokka kohti Pieksämäkeä. Yleensä tuo taival vie sen 40 minuuttia, mutta vanha kunnon Volkkari ylsi uusiin kierrosaikoihin ja kurvasin asemalle reiluun 25 minuuttiin. Älkää hurjastelko...

Asemalta nappasin kyytiin Helsingin herrat Villen ja Laurin. Suuntasimme Pieksämäki cityn hulppeaan Prismaan tekemään ostokset. Sieltä saatiin haalittua kaikki tarpeellinen ja matka kohti Kolkuntietä jatkui.

Matka taittui rattoisasti tarinoiden niitä näitä kunnes kuukkeli Mäps ohjasi valtakunnankanslerin perinnön niin ärsyttävälle hiekkatielle, että oikein vieläkin puistattaa... Tie pölisi kuin mikäkin ja hiekkaa oli kannettu Saharasta sanko kaupalla. Siinä sitä oltiin, miltei 35 kilometriä nimismiehenkiharoilla olevaa kinttupolkua

Tästä kuitenkin selvittiin ja saavuttiin mökille. Juuri ennen meitä oli saapunut Kouvolan kuningaskunnasta Juho ja samalla sekunnilla pihaan kääntyi Tampereen nuorisoseura. Siinä heitettiin iloiset jälleennäkemis morotukset ja alettiin kuumeisesti etsimään mökinavainta. Lopulta se löytyi ja porukka rynni sisään kuka etsimään petipaikkaa ja kuka heti pelaamaan.

Perjantai jatkui leppoisasti, porukkaa saapui mökille tasaisin väliajoin ja reissun isäntä Sampo the STP Overlord otti ohjakset käsiinsä. Siinä pelailtiin, naurettiin, syötiin hyvin ja saunottiin. Aivan huikeat puitteet, ei löytynyt mitään negatiivista sanottavaa, mutta jos haluaa hitusen marmattaa niin kylmäsuihku odotti ellei kehdannut padassa pesuvettä lämmittää. Pöytätilaa oli reilusti, ilma vaihtui tehokkaasti, WC-tilat loistavat ja saunaan mahtui vaikka koko orkesteri kerralla.

Lauantaihin heräiltiin hyvissäajoin. Aamu alkoi samantien pelien merkeissä ja vähitellen jengin ajatukset kääntyivät kohti pian alkavaa turnausta! Itse olin päättänyt jo aikaa sitten pelaavani Einarin tribuutti-pakalla POLMETEUS RUBY KONTROLLILLA. Pakka pärjäsi inhottavan hyvin, ainoana kompastuskivenä oli Mason tyylikäs deckout. Sai huomata, että pitäisi ajaa muillakin kuin polmella
Oma turnaukseni päättyi huonoon onneen Swiss-arpajaisissa. Ei kuitenkaan jäänyt kaivelemaan, minä poika osaan hävitä! Tosin jos Bye:stä olisi sen 2-0 saanut niin

Turnauksessa nähtiin paljon erilaisia pakkoja, edustettuina olivat niin aggrot, rushi, controllit kuin midranget. Lopulta voittajaksi selviytyi Oscuro tajuttoman upealla combo pakallaan. Meltdown your ass and wipe it whit Pyrofighter!

Palkintobuustereista aukesi semi hyviä lappuja. Papa Jynx oli jälleen kerran äijien äijä ja ojensi palkintokorttinsa Sampo the STP Overlordille. Sinne meni buusterfresh Lukia Lex

Ilta jatkui osalla porukkaa draftin merkeissä. Uudet jäsenet pääsivät todellisen DM:än makuun ja Niksu vei lopulta voiton! Onnittelut!

Itse väänsin saunan lämpiämään ja vääntäydyin lauteille nauttimaan olostani. Siellä poikain kanssa parannettiin maailmaa huastellen milloin mistäkin. Ilta oli sateinen, harmi ettei saatu siitä vielä nauttia jäähyllä.
Saunan jälkeen nappasin näppärän pikku kaasugrillin tulille ja paistelin pihvit sekä makkarat. Vuan olj hyvvee, totesi savolainen karvaturri.
Yö venyi aina aamuviiteen asti, olisipa ollut vielä yksi päivä lisää...

Ei auttanut, sunnuntaihin oli herättävä. Siinä siivoiltiin paikat rivakasti ja napattiin tyylikkäitä ryhmäpotretteja. Osalla oli edessään pitkä kotimatka, niinpä jengi alkoi vuoronperään livetä takavasemmalle. Jäimme Ville ja Laurin kanssa viimeisinä mökille. Loimme vielä katseen tiluksiin ja totesimme, että tänne meidän on hyvä tulla uudestaan!

Paluumatka Pieksämäelle meni Laurin kanssa keskustellen. Viikonloppu oli ottanut Villestä niskalenkin ja mies nuokkui miltei koko matkan. Jopa sen kirotun aavikkopätkän! Aikataulu piti ja Helsingin herrat pääsivät ajoissa junaansa. Siinä vilkuteltiin ja toivoteltiin tsempit tulevaan. Volkkarin keula kohti kotia ja musiikki pauhaamaan. Nämä reissut muistaa aina, huikeita jätkiä koko porukka! Kiitos kaikille!